Tuleva jouluvierailu sukulaisten tykönä jännittää ja hermostuttaa. Muttei ahdista sentään. Olo on viime aikoina ollut hyvin surumielinen. Vihainen ja väsynyt. Suru, suru, suru, miksei se koskaan lopu? Ehkä en osaa surra sitä kunnolla, ehkä en kykene vieläkään selviytymään surusta.
Siedettävää joulua kaikille lukijoille ja parempaa uutta vuotta!
Palailen tammikuussa.
Arki on riittävän hyvää ja jotain kokemisen kaipuusta
1 vuosi sitten
